Untitled Document Lappi Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Satakunta Varsinais-Suomi

Selaa karttaa klikkaamalla.

Tiehistoria

Pohjanlahden rannikkoseudulla kulkeneella postitiellä on monipuolinen historia. Tietä pitkin ovat matkanneet niin postitalonpojat kuin veronkantajatkin. Armeija on tarvinnut tietä joukoilleen. Kirkkoon sekä naapurikyliin on matkattu reittiä pitkin. Vaikka vanha reitti ei ole aivan kaikilta osin enää kuljettavissa on sen runko säilynyt yllättävän hyvin. Rantie on jäänyt nykyisistä suorista ja nopeista valtateistä  hieman sivuun. Tämä on osaltaan mahdollistanut vanhan tieympäristön ja siihen kuuluvien valtakunnallisesti arvokkaiden rakennuskokonaisuuksien säilymisen nykypäiviin asti.

 

Vesitse liikkuminen oli luonnollinen ja helppo tapa siirtyä paikasta toiseen. Vesistöjä pitkin ei kuitenkaan päässyt kaikkialle ja rospuuttoaika vaikeutti niiden käytettävyyttä. Poikittainen liikenne meriin virtaavien vesiväylien yli täytyi järjestää siltojen tai lauttojen avulla. Maakulkureitit olivat ensin polkuja, hiidenteitä ja ruumisteitä. Isojen keskusten ja tärkeimpien kylien välisistä teistä muodostui aikaa myöten maakuntien ylläpitämiä virallisia maanteitä.

 

Ruotsin hallitusvallan ja katolisen kirkon aseman vahvistuminen sekä linnahallinnon järjestäytyminen tarkoitti samalla hallinnollisten teiden parantamiseen ja kohentamiseen liittyviä toimia. Maunu Eerikinpojan maanlaissa 1300-luvun lopulla määrättiin teiden ja siltojen leveyksistä. Tienrakennus sidottiin maanomistukseen, jolloin kirkko-, käräjä- ja myllytiet erotettiin kyläteistä ja teiden sekä siltojen kunnossapidon laiminlyönnistä määrättiin rangaistuksia. Jokaiseen kylään tuli lain mukaan johtaa vähintään yksi tie.

 

 

Lähteitä ja lisätietoa:

mm. Viertola 1974, Salminen 1993 & 1997, Suvanto 1973, Nenonen 1999, Toivo 1997, Masonen 1999, Heino 1987 sekä Pohjanlahden Rantatie – ratsupolusta rannikon matkailutieksi (Turun yliopisto, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma)